keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Treenivaatekaavojen testausta


Tiedätkö sen tunteen, 
kun etsit sopivaa kaavaa?
Kun et aina haluaisi käyttää sitä samaa, 
jolla olet tehnyt jo kymmeniä vaatteita.
Kun haluaisit vaihtelua.
Tai kun et ole koskaan tehnyt esim. treenihousuja
eikä sinulla ole edes aiempaa kaavaa, 
mitä voisit käyttää. 
Viikonloppuna testasin kahta uutta kaavaa. 
Kahta treenivaatekaavaa. 



Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
joka tuntuu siltä kuin se olisi 
toinen ihosi?
Sellaisen, joka tuntuu huipulta.
Sellaisen, joka ei tipu, 
ei valu, 
ei purista. 
Joka vain on
ja jonka olemassaoloa ei edes muista. 
Sellaiset housut tein. 


Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
jossa olo ei ole kotoisa?
Sellaisenkin tein. 
Kaikki mahamuhkurat paistoivat
Rintapoimutus ei korostanut rintoja, 
vaan rintojen alla ollutta mahapömppöä. 
Kädentieltä näkyi liivit
ja kaula-aukosta melkein napa. 
Kaventelun ja lyhentelyn jälkeen 
topista tuli kuitenkin pidettävä.


Vika ei ollut kaavassa, 
vaan siinä, 
että valitsin liian ison koon
mittauksistani huolimatta. 
Ja ehkä seuraavaan treenitoppiin en tee poimutuksia, 
vaikka ne piirroskuvassa kivalle näyttävätkin. 
Kaava kuitenkin houkuttaa minua niin paljon,
että jonain päivänä esittelen uuden treenipaidan
pienin muutoksin. 
Ja voisipa tällä kaavalla tehdä ihan normikesätopinkin. 
(Tittidii - kesä mainittu eka kerran tälle talvelle.
Se on siis tulossa.)



Mutta hei, 
miksi kannattaa ostaa yksi kaava, 
kun samalla rahalla saa koko kaavalehden?
Ensinnäkin varmuudella saa sen kaavan, 
jolle on tarvetta ja
joka tulee käyttöön.
Toiseksi yksittäiskaava-arkit ovat selkeitä, 
niissä ei mene satoja viivoja ristiin rastiin. 
Saman kaavan voi mielellään piirtää vaikka joka koossa,
niin helppoa piirtäminen on.
Lisäksi ompeluohjeet ovat lähes selkokieliset. 
Ja plussana, 
usein kaavakokoja on paljon. 

Nämä testaamani kaavat ovat 
suomalaisen PuuhakasPajan (Klik) kaavoja
Liikuttava-sarjasta. 


*****

Onnellista
Ystävänpäivää Sinulle! 

******


Ps. Ja näillä housuillahan voin osallistua Mehukekkerit-blogin (Klik
kässävuoden housuhelmikuuhun. 




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 4 - pupu velourtilkuista



Kuka se sieltä kurkkaa? 
Kuka kipittää kohti nurkkaa?
Vilahtaa vain viiksenpää.
Pian et sitä enää nää. 
Pupuhan se on, 
pupu pehmoinen.


Heilahtaa tassu, 
pullottaa massu. 
Väritys on hempeä. 
Ilme ihan lempeä.
Pupuhan se on. 
Pupu pikkuinen.


Ristissä on tassu.
Piilossa on massu.
Hymyssä suu.
Etkö kaveriksi tuu?
Pupuhan se on. 
Pupu söpönen.


Pupu kestää rutistuksen. 
Lötköt tassut puristuksen.
Pienen sänkyyn kaverikiksi,
turvaksi ja lemmikiksi.
Pupuhan se on.
Pupu peloton.


Pupulla on sydänmassu.
Hännän tupsu yhtä hassu.
Sydän kertoo tykkäyksen. 
Ilon, onnen lykkäyksen. 
Pupuhan se on. 
Pupu kultainen. 


Tammikuu on tapissa. 
Helmikuu on alussa. 
Jämäkuu se taakse jää. 
Housuhaasteet odottaa. 
(Ja muutama muukin.) 


******

Tällainen pupunen syntyi velourtilkkusten jämistä.
Näissä on paljon muistoja Ainokaisen Tyttöni pikkutyttöpäivistä. 
Osallistun tällä työllä (ehkä jo teillekin tutuksi tulleeseen)
Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. 
Helmikuussa haasteena on housut. 
Muutamat pökät on jo leikattuna. 
Kunhan vain saisin se saumurin huollosta. 



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 3 - solmupantoja


Elämäni on solmussa. 
Ei suuressa, 
mutta pienikin hiertää
ja lanka ei kulje jouhevasti. 
Ei, ei mitään vakavaa.
Ei ylipääsemätöntä.
Kyse on vain saumurista. 
Olemme olleet erossa.
Se on ollut huoltoreissullaan jo
kuukauden verran. 


Solmut hidastavat usein elämää. 
Samalla ne pakottavat miettimään 
tekemisiä uudesta näkökulmasta. 
Keksimään ratkaisuja.


 Sitä, mitä ei ole, 
ei voi käyttää.
Sitä, mitä on, 
kannattaa nyt hyödyntää.  
Ja se on tällä kertaa
matonkuteen jämät
ja ompelukone.


Joskus solmu voi olla ratkaisu.
Vetosolmu.
Umpisolmukin. 
Nyt koristesolmu. 



Itse asiassa
nyt solmu on pääasia.
Tälle solmulle on ollut suorastaan tarvetta. 
Ehkä teen näitä vielä muutaman lisää eri väreissä.
On se vaan niin kätevä.


*****

Tein punaisen solmupannan joulun alla.(Klik)
Se on niin hyvä käytössä.
Ihan paras pääasia.
Hyvät ohjeet sen tekemiseen löytyy täältä (Klik).
Toisen solmupannanhan tein neulomalla.
Se löytyy täältä (Klik).


*****

Osallistun näillä pikkusilla käsitöillä
Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. (Klik)
Näihin voi käyttää trikookankaiden jämäsoiroja, 
vanhoja t-paitoja
ja matonkuteen jämiä, 
kuten itse käytin.  

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 2 - tyynyjä tilkuista



Ajattelin tehdä olohuoneen 
vanhalle ja kuluneelle sohvalle
pari uutta tyynyä. 
Teemana farkun jämät.


Sukeltelin ensin pienten puuvillatilkkujen laatikossa. 
Toiveena löytää sopivia sinisävyisiä tilkkusia
farkkukankaan kaveriksi. 
Tällaisia löysin. 
Niistä tuli mukavia muistojakin mieleen. 
Yksi on ollut Esikoisen vauvalakana. 
Toinen Miehen puhkihiutuneen paidan hiha. 
Kolmas tilkkupeiton pohjakankaan jämäsoiro.


Tein ohuelle farkkukankaalle
sydämellisen "ikkunan". 
Ikkunasta näkyy muistoja.


Ja joo, 
edelleen olen ihan ihastunut 
ompelukoneeni koristeompeleisiin. 
Eikö olekin melkein kuin 
käsintehtyjä pykäpistoja? 
Vähän vain liian tasaisia. 


Toisesta tyynystä tein farkkuisen kokonaan. 
Hyödynsin monen farkun reiden tai pohkeen.
Miten nuo farkkutilkut aina sopivatkin värinsä puolesta
 niin hyvin yhteen?
Vielä jäi farkuista jämiä toiseenkin projektiin. 
Projektiin, joka ei ole vielä edes suunnitelman asteella.


Siellä ne nyt sulassa sovussa nököttävät sohvalla
kera vanhan lumihiutaletyynyn (Klik)
ja valkoinen neuletyynyn, 
joka on peräisin Anopin virttyneestä 
neulepaidasta (Klik).



Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa
ja voimia uuteen työviikkoon!


*****

Tälläkin postauksella osallistun 
Mehukekkereiden kässävuoteen 2018. (Klik)

Ps. Omasta mielestäni 
minun paras farkkutilkkuompelukseni on tämä takki, 
kurkkaapa. (Klik)



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 1 - jämistä vaatteita tarpeeseen




Tammikuu on lumikuu.
Tammikuu on hiihtokuu.
Tammikuu on jämäkuu.


Uusi vuosi, uudet haasteet. 
Löysin itselleni uuden vuoden kestävän haasteen.
Mehukekkerit-blogin Kässävuosi 2018. (Klik)
Siihen junaan hyppäsin kyytiin. 
Sopivan väljät raamit. 
Tammikuu on jämäkuu.


Joulukinkun jämät keitin lihakeitoksi. 
Joulusuklaiden rippeet taioin suklaapiirakan päälle.
Joulukilojen jämät 
- niitä olen pudotellut ladun varteen.


Ompeluhuoneessa aloitin jämätammikuun
perkaamalla kangaslaatikoita. 
Etsin sieltä jämät. 
Ne kankaat, 
joista on jo ommeltu se aiottu
Ne, joista ei tule enää kokonaista vaatetta.
Ne, joista aika ajoi jo ohi. 




Aloitin ompelemalla Kummitytölle synttärilahjaksi hupparin. 
Olin ostanut kivaa tyttömäistä kangasta lahjabodya varten 40 cm. 
Body oli ommeltu. 
Jämät jäivät jäljelle. 
Tuli kiva tilkkuhuppari. 
Takakappale on valkoinen. 


"Saisit ommella mulle yökkäreitä. 
Vanhoissa on liian pienet hihat ja jalat."
Kolmivuotiaan pyjamiin etsin jämät trikoolaatikosta. 
Tulipa riemunkirjavia. 
Varmasti näkee kivoja unia. 


Mitä haittaa, 
jos saman vaatteen kaikki resorit ovat eri väriset?
Resorin jämiä kertyy paljon. 
Just yhden hihansuuresorin kokoisia. 


Mitä haittaa, 
jos jokainen kappale on eri kankaasta?


Mitä haittaa, 
jos joka kappale on eri kangasta 
ja lisäksi vielä yksi kappale
koostuu monesta eri kankaasta?


Mitä haittaa,
jos kaavaa soveltaa sen mukaan, 
minkä pituisesti on kangasta?
Laittaa resoreilla jatkoa. 


Joustofroteen jämistä ompelin 
siivousliinoja. 
Näillä räteillä siivouskin sujuu nopeammin 
kuin vanhoilla luutuilla. 


Ompelin Neidille jumppatrikoot. 
Saman kankaan jämistä 
ompelin itselleni putkihuivin ja pipon hiihtolenkeille. 
Varapipon surautin oman leggarikankaan jämistä. 
Eipä jäänyt jäljelle niistä tilkun tilkkua.


Mahtavat hiihtokelit olleet viime päivinä. 
Ei oikein malta olla ompelukoneen äärellä.
Aamulatu taas kutsuu. 


Leppoisaa sunnuntaita
ja mukavaa uutta työviikkoa! 



lauantai 30. joulukuuta 2017

Käsitöitä 100-vuotiaan Suomen innoittamana





Nappi-ihminen? Joo.
Tilkkuihminen? Joo.
Taskuihminen? Joo.
Haasteihminen? Joo!

En tiennyt sitä ennen. 
Sosiaalisen median ompeluryhmien, 
virtuaalisten käsityöystävien
ja käsityöblogien myötä olen huomannut 
olevani etenkin haas-te-ih-mi-nen.
Haastan itseni osallistumaan erilaisiin haasteisiin. 
Kaikenlaisiin.
Lyhyempiin ja pidempiin. 
Yhä uudestaan ja uudestaan. 
Vaikka aina ei olisi ideaa,
eikä aina aikaakaan. 
  
Vuonna 2016 osallistuin Hommahuoneen 
vuoden kestäneeseen värihaasteeseen. (Klik)
Kuluneena vuonna haastoin itseni mukaan kuukausittain
Kangaskorjaamolla-blogin käsityöhaasteeseen
100-vuotiaan Suomen kunniaksi. (Klik)
Tässäpä kooste siitä: 


Tammikuussa aiheena oli Suomen kansallissymbolit.
Ahvenesta Pieni Onkija aina haaveilee ja
karhujakin hoksaa metsissä, 
vaikka aikuinen ei niitä näe. 
Kansallissymbolien innoittamana tein 
paitoja Pikku Miehelle. (Klik

Helmikuussa Kalevalan kunniaksi
ompelin pipon Soreasta sotkasta.

Lieneekö tuo sielulintu sotka, 
mutta uljas se ainakin on. (Klik)

Maaliskuun teeman mahtimiehet- ja naiset innoittivat 
ompelemaan omille mahtityypeilleni. 
Ampumahiihtäjä-Kaisan kunniaksi 
kuvassa olevaan paitaan ompelin ammuntalaikat. (Klik)

Huhtikuussa huovutin maakuntalaulun sävelin seinätekstiilin. 
"Männikkömetsät ja rantojen raidat..." (Klik)

Toukokuussa pujottelin helmiä sinivalkoisin ajatuksin. (Klik)

Kesäkuussa lauleltiin ja loruteltiin Taaperon kanssa
kesävaateompelusten ohessa.

"Auto ajoi kilparataa, 
mittari näytti kahtasataa..." (Klik)

Heinäkuussa tilkkuilin Suomen,
kun aiheena oli Suomen kartta.
Joku saattaa asua Suomen kainalossa,
mutta kuinka moni nukkuu Poikani lailla
Suomi kainalossa? (Klik)

Millainen on suomalainen?
Elokuussa kuvasin hillahulluutta ja
muita suomalaisia luonteenpiirteitä. (Klik)

Syyskuussa Suomalaisen luonnon kunniaksi
tein sulkatilkkupäiväpeitteen. (Klik)

Lokakuussa Miinan ja Manun innoittamana
osallistuin haasteen Kieli ja kirjallisuus-teemaan. (Klik)
Marraskuussa tuli luetunymmärtämisvirhe.
Olisi pitänyt tehdä työ, joka kuvastaa sitä,
mistä Suomi tunnetaan.
Minä ymmärsin niin,
että mikä tuntuu suomalaiselle.
Räsymatto.
Se minusta on tosisuomalainen.
Ja valitsin kankaan,
jonka ajattelin esittävän räsymattoa.
Mutta eihän se esittänytkään.
Mutta osallistuin silti.
Suomalainen selittää aina.
Eikä luovuta ihan vähällä. (Klik)

Joulukuussa ompelin itsenäisyyspäiväksi
sinivalkoista,
Suomen lipun väreissä. (Klik)


Uusi vuosi, 
uuden käsityöt. 
Vielä en ole hoksannut itselleni 
ensi vuodelle haastetta. 
Vinkata saa, 
jos tiedät jonkun minun näköiseni. 


Ommellaan, 
virkkaillaan
ja värkkäillään ensi vuonnakin!
Olkoon uusi vuosi meille onnellinen!
Kaikkea hyvää tulevaan! <3 



sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Tonttujen matkassa - 24.12.



Joulukuun kahdeskymmenesneljäs.
Neljäs adventti.
Jouluaatto.


Meillä asuu tonttuperhe. 
Asunut jo vuosia.
Muistatko?

Isätonttu Pomeranssi,
  joka muutti ensin poikamiehenä
Punaiseen Mökkiin, 
ehkä kuin piilopirttiä etsien. 
Äititonttu Neilikka,
joka löysi jotenkin ihmeellisesti
vanhapoikatontun puolisoksi.
Vauvatonttu Kaneli, 
joka tuli tonttupariskunnan iloksi. 
Ja renkitonttu 
joka muutti tupaan pari joulua sitten.
He ovat majoittuneet 
olohuoneeseen
vanhan Singerin päälle. 




Kävinpä eilen heidän kanssaan 
tarkistamassa 
Punaisen Mökin joulutilanteen.
Joko joulu voi tulla?


Keittiö ja ompeluhuone
on Neilikan valtakunta.
Järjestyksesssa on sohvat ja tyynyt. 
Silmää miellytti joulunpuna ja tontun kuva. 
Sen puolesta joululle annetaan lupa.


Leivontapöydältä 
reseptikirjan nappaa, 
ja suklaapalan maistaa.
Herkkua tästä tulee, 
sen Neilikka haistaa.


Ompelupöydällä 
toteaa koneiden hiljenneen, 
pöydän tyhjentyneen. 
On paja tauonnut, 
on joulu alkanut. 


On purkit ja purnukat ojennuksessa, 
on kankaat pinoissa, 
on langanpätkät ja tilkut pois, 
nyt juhla alkaa vois.


Pomeranssin lempipaikat ovat
navetta ja vaja, 
varmaan tulee mieleen pukin paja, 
Lumet on luotu
ja navettaan sopiva järjestys suotu.


Vajassa tuoksuu puu, 
ihan hymyssä suu. 
Niin isot pinot, 
niin suorat, 
ei yhtään vinot. 
Kyllä näillä kinkku-uunin lämmittää
ja tuvan 
ja saunanpesän
ja katsoo varmasti seuraavankin kesän.


Pomeranssi tähystää ja tarkkailee, 
lintulaudallekin kurkkailee. 
Kaikki on ulkona hyvin, 
vaikka lumihanki on miesmuistiin syvin.


Rengin kanssa katsastetaan sauna. 
Saunatonttu ikkunallaan istuu. 
Vartioi saunarauhaa, 
hillitsee löylykauhaa,
ei anna aattona saunassa nauraa 
(ettei syö kesällä sääsket) 
ja saattaa yksikseen ihan hiljaa laulaa.


Laulun laulaa myös Renkitonttu. 
Laulaa ja soittaa, 
pianon vireen samalla koittaa. 


Rengin reviiriin kuuluu kaikki talon valot, 
kynttilät ja uunin palot. 
Tulen ääressä on niin kiva lämmitellä, 
tunnelmoida, unelmoida. 


Vauvatonttu testaa
vuodevaatteet, pedit. 
Pehmoista ja suloista, 
varmasti kaikki nukkuu unta makoista. 


Joulukuusta Kaneli hämmästyy, 
valkoista ja kiiltävää, 
valoisaa ja pistävää. 
Lopulta koko komeuden hyväksyy.
Kaunis on joulupuu, 
ajattelee tuttisuu.





Eniten pientä kuitenkin ihmetyttää 
lipaston päällä 
suuri enkelten joukko. 
Ja tuo pieni, 
joka makaa seimessä. 
Ja nuo eläimet hänen ympärillään.


Joulu on läsnä. 
Tuvassa, vintissä, 
vajassa, portin pielessä. 
Sydämessä, mielessä. 


Suloisen onnellista, 
sadunhohtoista
Joulun Aikaa Sinulle!
Kiitos, 
että kuljit taas tämän 
matkan kanssani.