torstai 21. joulukuuta 2017

Nipsu-hiiren joulukuun puuhat - 21.12.




Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen.



Sadun lumo. 
Tarinan taika. 
Jännittävä, kiehtova,
mukaansatempaava. 

Marraskuun lopulla luokkani kirjahylly
oudosti tyhjeni. 
Ihmettelimme oppilaiden kanssa sitä monta päivää.
Kirjat olivat kyllä tallessa, 
viereisessä hyllyssä, 
mutta miksi ensimmäinen kaappi oli tyhjänä?

Kaikki selvisi joulukuun ensimmäinen päivä. 
Kaappiin oli muuttanut Nipsu. 


 Liukuoven taakse oli muutettu. 
Luokkaan oli tullut asukas. 


Oven taakse oli kasvanut koivumetsä.
Lunta oli paljon. 
Lumen keskellä oli pieni mökki, 
josta tuikki pieni valo. 


Mökin vierellä hämmästyneenä
tilannetta tarkkaili pieni hiiri, 
Nipsu. 
Nipsun kanssa pääsimme 
joulunalusseikkailulle. 


Eräänä päivänä satoi paljon lunta. 
Silloin Nipsu-hiiri pyöritteli isot pallot
ja tekaisi lumiukon. 


Itsenäisyyspäivän tietämillä 
Nipsu lähti reissuun. 
Pakkasi matkalaukun täyteen eväitä. 


Eväitä oli niin runsaasti,
että niistä riitti meillekin. 


Metsäretkillään Nipsu tapasi
tuttuja metsän eläimiä. 
"Jänöllä on pitkät korvat ja pöperöpää..."
"Oravalla veitikalla pitkä häntä on..."


"Minä näin kun kettu,
häntää heilutti..."


"Karhu nukkuu, 
karhu nukkuu
 talvipesässään...
.... eipäs nukukaan!"


Joulun alla tontut liikkuvat vikkelään
ja kaikkialla. 
Niinpä tietenkin tonttu tuli tarkkailemaan 
Nipsunkin askareita.


Tämä tonttu oli selvästi tarkkailijatonttu. 
Sen silmät vain pikkusen pilkistivät lakin alta. 
Se oli rauhallinen, 
ei yhtään kiireinen. 


Puolessa välin kuuta
Nipsu teki pienen viikonloppureissun. 
Reissulta tuliaisina Nipsu toi tonttutarroja
ahkerille kirjoittajille. 


Lunta satoi monena päivänä. 
Korkeiksi hangiksi asti.
Lumi innoitti Nipsun hiihtämään. 


Korkea mäki rohkaisi Nipsun laskemaan mäkeä. 
Jännästi se sattui juuri samaan päivään, 
kun itsekin olimme oppilaiden kanssa mäessä.


Joulukuun alussa Nipsu-hiiri kirjoitti
joulupukille kirjeen, 
jossa hän toivoi itselleen 
naapuria ja ehkäpä uutta ystävääkin, 
ettei olisi omassa metsässään niin yksinäinen. 
Kaikki muut metsän eläimet kun 
asuivat kauempana Takametsässä. 

Eilisaamuna sitten Nipsun mökin 
lähelle oli noussut toinen mökki. 
Ei ollut tuoksu tuttu, 
eikä haju kovin houkutteleva. 
Kukahan siihen oli muuttanut?
"Ja pikkusen turhan lähelle,"
totesi Nipsu-hiiri.



Tänään, 
viimeisenä kouluaamuna
se selviää. 
Kissa!
Mitähän siitä yhteiselosta tulee?
Sen saavat oppilaat päättää 
joululoman jälkeen ensimmäisellä tarinankirjoitustunnilla. 


Ai, että tämä on ollut jännittävä yhteinen tarina. 
Joulukuun alussa vielä itselläni ei juonesta ollut mitään tietoa. 
Tarina eli meidän mukanamme
ja juonen käänteet selvisivät päivä päivältä. 
Tarina jää jännittävään kohtaan. 
Tarina saa monta erilaista päätöstä. 


Aamut alkoivat niin, 
että liukuovi oli kiinni. 
Istuimme peräkkäin oman kalenteriparimme kanssa.
Parit oli jaettu joulukuun ensimmäisenä päivänä. 
Minä kerroin keksimääni Nipsu-hiiren tarinaa. 
Oppilaat piirsivät tarinan toistensa selkään. 
Tarinassa oli paljon piirrettäviä numeroita 
ja kirjoitettavia sanoja. 
Lisäksi piirsimme selkään erilaisia polkuja, 
tuulta ja lumisadetta, 
tähtien tuiketta, 
suksen suihketta ja 
hurjia mäenlaskuja. 
Piirtämisen jälkeen avasimme liukuoven
ja näimme sen, 
mitä juuri olimme kaverin selkään piirtäneet. 

Niin hauskaa!

Tänään alkaa joululoma.
Aivan mahtavaa!
Nautitaan tästä hetkestä!
Rentoudutaan!


*****


Idean selkäänpiirrettävästä tarinasta
sain Oranssia-blogista. (Klik)
Piirsin Hiirusen tarinan viime vuonna 
omille lapsilleni
ja satunnaisena aamuna piirtelimme
sitä omien oppilaideni kanssa. 
Jostain sitten putkahti idea omasta tarinasta, 
joka sekä selkäpiirretään
että nähdään konkreetttisesti. 
Tätä ideaa aion hyödyntää varmasti 
joskus tulevinakin jouluina. 

Viime vuonna luokassani oli joulunoppa. 
Sitä voi kurkata täältä. (Klik)



15 kommenttia:

  1. Onpa hauska kalenteri-idea! Voin niin kuvitella, että oppilaat ovat tykänneet. Hauska myös tuo loppu, kun se ei sitten loppunutkaan, vaan jatkuu joulun jälkeen. Varmasti jännää 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! Sadun maailma on niin ihana! <3

      Poista
  2. Satumaailmaa pienille oppilaille oli kiva lukea, mukavaa joulua myös Nipsu hiirelle. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saun lumo - niin toivoisin, että jokainen lapsi saisi sitä kokea omassa elämässään yllin kyllin. <3

      Poista
  3. Sinä olet ihana opettaja oppilaillesi! ❤ Voin kuvitella kuinka tarina on vienyt lapset sadun ihmeelliseen maahan ja jättänyt joka päivä ihanan odotuksen tunnun seuraavaan koulupäivään.

    Ihana tarina ja niin mukavasti toteutettu! 😗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ihana Kaaru! Näin, että suurin osa oppilaista nautti tästä kalenterista. <3

      Poista
  4. Onpa ihanasti toteutettu kalenteri! :) Kerro sitten, kuinka Nipsulle ja kisulle kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit varmaan jo arvata, että joillaki vilkkailla vauhtiveikoilla jo välähti, että "Kissa sai hyvän joulukinkun". Muutamien oppilaiden kanssa jo ehdittiin jutellakin, että varmaan niistä tulee ystävät. Mitähän kissa ja hiiri voisivat yhdessä tehdä? Se jää vielä arvoitukseksi. :)

      Poista
  5. Aihan ihana! Ihanat kuvat ja tarina js kaikki. Tuo jos mikä on nyky opsin mukaista opetusta, siinä on eheytetty ja sanoisin, että tässä on monialainen oppimiskokonaisuus. Puhkun innosta tuolle tarinalle! Tarinat ja kirjat on parasta, mitä lapselle voi antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin samaa mieltä kanssasi. :)

      Poista
  6. Tuo on ollut varmasti mieleinen, ihan mahtava ja erilainen idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä oli mieluinen sekä itselleni että oppilailleni. <3

      Poista
  7. Aivan mahtava kalenteri-idea ja hienosti toteutettu! Joulukalenterihetki on varmasti ollut yksi koulupäivän kohokohdista:)

    VastaaPoista